Historiallinen muutos internetin hallinnassa

Internet on näyttänyt alkutalvesta ihan samalta kuin syyskesällä. Mikään ei ole kertonut käyttäjälle että syys-lokakuun vaihteessa   internetin hallinnassa oli tapahtunut historiallinen muutos. Silloin raukesi sopimus, jonka nojalla Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN) on vuodesta 1998 lähtien Yhdysvaltain kauppaministeriön toimeksiannosta hallinnoinut internetin tunnisteita – IP-osoitteita, ylimmän tason verkkotunnuksia, protokolla- ja porttiparametrejä. ICANN hoitaa tätä tonttia edelleenkin, mutta nyt sopimuksen rauettua itsenäisenä toimijana, ei enää Yhdysvaltain kauppaministeriön, vaan maailman globaalin monitoimijayhteisön valvonnassa.

Hiukan historiaa. Niin kauan kuin internet palveli lähes yksinomaan Yhdysvaltain puolustuksen ja yliopistojen tarpeita, liittovaltion oli luontevaa vastata sen hallinnasta, mutta kun verkko kaupallistui, valtion oli otettava etäisyyttä. Käsivarren mitan päähän perustettiin 1998  ICANN, voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhtiö, kotipaikkanaan Kalifornia, ja tavoitteena oli nopea yksityistäminen. Tahti oli kuitenkin hitaampi kuin alun perin aiottu, etenkin syyskuun 2001 terrori-iskun jälkeen. Kauppaministeriön alun perin tiukasti kaitsema ICANN  vapautui kuitenkin holhouksesta vähä vähältä  ja kehittyi  itsehallinnolliseksi monitoimijayhteisöksi, jossa sidosryhmillä –  ylimmän tason verkkotunnusrekistereillä, verkkonimien välittäjillä, palveluntarjoajilla, alueellisilla IP-osoiterekistereillä mutta myös loppukäyttäjillä – on keskeinen rooli järjestelmän toimintalinjausten luomisessa.  Yli 170 valtiota on mukana neuvoa-antavassa roolissa.

 Liittohallitus kuitenkin varmisti viime käden vaikutusvaltansa solmimalla ICANN:n kanssa erillisen hankintasopimuksen, joka koski ICANN:n toiminnan kovaa ydintä, ns. IANA-toimintoja. Niihin kuuluvat mm. IP-osoitteiden jako alueellisille rekistereille  ja Internet Engineering Task Forcen kehittämien standardien ylläpito. Sopimuksen mukaan myös kauppaministeriön alainen  viestintä- ja informaatiohallinto (NTIA) hyväksyi juuritiedostoon tehtävät muutokset, uusista ylimmän tason verkkotunnuksista  yhteystietojen muutoksiin. Joitakin valtioita kismitti kovasti, kun ne tajusivat että  niiden oli alistettava maatunnuksiaan koskevat muutokset vieraan vallan byrokraateille, okoonkin että NTIA hyväksyi ne rutiininomaisesti.

“Internet governance” nousi Maailman tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) myötä 2003-2005 kansainvälisen politiikan pöydille ja pysyi agendalla toistakymmentä vuotta.  Yhdysvaltain  erityisrooli kelpasi  lyömäaseeksi aina kun Venäjä ja Kiina sellaista tarvitsivat. Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiraatit säestivät omista syistään.  Brasilia ja Intia liittyivät joskus kriitikkojen kuoroon riippuen siitä, mikä ministeriö tai puolue oli äänessä.

Turhauttavaa ja tuloksetonta kiistaa internetin hallinnasta käytiin kymmenen vuotta   WSIS:n seurannan foorumeilla, erilaisissa YK:n elimissä, ITU:ssa ja kaikkialla missä kaksi tai kolme asianharrastajaa sattui yhteen.   Käännekohta tapahtui 14. maaliskuuta 2014, kun Yhdysvallat vihelsi pelin poikki. NTIA ilmoitti  olevansa valmis luovuttamaan IANA-toimintojen valvonnan globaalille monitoimijayhteisölle  - jos sellainen pystyisi järjestäytymään - sopimuksen  umpeutuessa syyskuun lopussa 2015.

Yllätyksellä oli taustansa. Snowdenin paljastukset olivat saattaneet Yhdysvallat puolustuskannalle, ja siinä sivussa joutui tulilinjalle koko internetin aparaatti. Hälytyskellot soivat kun Brasilian silloinen presidentti Dilma Roussef  vaati  internetin ottamista YK:n valvontaan syksyn 2013 yleiskokouspuheessaan. ICANN:n toimitusjohtaja Fadi Chehadé reagoi nopeasti ja ideoi Roussefin kanssa seuraavaksi kevääksi maailmanlaajuisen kokouksen internetin ongelmista.  Yhdysvaltain sättimisen pelättiin nousevan sen pääteemaksi. Mutta kun NTIA ennen kokousta ilmoitti mielihyvin luopuvansa nimipalvelinjärjestelmän valvonnasta, kupla puhkesi ja kokous sujui ilman yhtenottoja.

NTIA pyysi ICANN:is koordinoimaan globaalin monitoimijayhteisön vastauksen. Se oli jättimäinen hanke.  Ensin etsittiin uutta tahoa valvomaan miten ICANN hoitaa IANA-toimintoja, mutta sitten huomattiin kysyä, kuka valvoisi uusia valvojia. Lopulta yhtälö käännettiin ympäri: IANA-toimintoja varten perustettiin ICANN:n tytäryhtiö, jota ICANN valvoo, yhdessä käyttäjiä edustavan komitean kanssa. Tämä ratkaisu edellytti  lisäponnistuksia ICANN:n vastuullisuuden parantamista. ICANN on edelleenkin on Kalifornian lakien alainen non-profit, mutta sen hallituksen valtaa on nyt karsittu ja yhteisöä voimaannutettu. Yhteisö muodostuu eri sidosryhmiä ja toimijoita edustavista ICANN:n tukiorganisaatioista, joilla tiettyjen enemmistösäännösten puitteissa on yhdessä valta  mm. hyväksyä ICANN:n budjetti ja erottaa hallituksen jäseniä, jopa koko hallitus. ICANN:n sääntöjen tärkeimmät osat on nyt  “valettu betoniin” niin että hallitus ei voi muuttaa niitä ilman yhteisön myötävaikutusta.

Mutta ennen kuin näin pitkälle päästiin, oli tehtävä valtava työ. Sen tekivät sadat kaikkia sidosryhmiä edustavat vapaaehtoiset jotka käyttivät tuhansia työtunteja neuvotteluihin 600 maailmanlaajuisessa puhenlinkonferenssissa ja  kasvokkain kymmenissä kokouksissa eri puolilla maailmaa, ja lähettivät 30 000 sähköpostiviestiä. ICANN:n rahaa paloi noin 30 miljoonaa dollaria, siitä lähes puolet kolmen eri lakitoimiston laskuihin.  Aikaa meni tuplasti aiottua enemmän, alkuperäinen syksyn 2015 takaraja tuli ja meni, ja IANA-sopimusta jatkettiin vielä vuodella, vaikka sen siirtäminen vaalivuoteen 2016 herättikin pahoja aavistuksia.

Pelot eivät olleet aiheettomia. Pitkin matkaa Yhdysvaltain kongressin molemmpien kamarien ao. komiteoiden kuulemistilaisuuksissa oli käynyt selväksi, että tietty osa republikaaneista katsoo internetin juuritiedoston olevan Yhdysvaltain omaisuutta, ja siitä luopumisen olevan lähes maanpetoksellista toimintaa. Sekä senaatissa että edustajainhuoneessa pantiin liikkeelle lakiesitykset jotka tähtäsivät IANA-tomintojen säilyttämiseen Yhdysvaltain valvonnassa.

Vaalien ja uuden määräpäivän lähestyessä kielenkäyttö koveni ja etääntyi yhä kauemmas totuudesta. Republikaanien presidenttiehdokkuuden hävinnyt senaattori Ted Cruz veti pari viikkoa sitten johtamassaan oikeusasioiden komitean alivaliokunnassa kuulemistilaisuuden, joka toi ainakin minulle mieleen mitä olen lukenut McCarthyn taktiikasta 1950-luvulla. Silloin etsittiin syyllisiä siihen että Yhdyvallat menetti Kiinan. Nyt Cruz syytti Obaman hallitusta suunnitelmista joiden tuloksena Yhdysvallat menettää internetin, kenellekäs muulle kuin Kiinalle ja Venäjälle. Kuultavana ollutta NTIA:n johtajaa, Larry Stricklingiä hän uhaksi kahden vuoden vankeustuomiolla.

IANA- siirtymän vastustajat  tarttuivat viime vaiheessa perinteiseen oljenkorteen. Varainhoitovuoden päättyessä ja uuden alkaessa syys-lokakuun vaihteessa kongressin on tehtävä päätös, jolla liittovaltion toiminnan rahoitusta jatketaan varsinaisten budjettimäärärahojen hyväksymistä odoteltaessa.  Päätöksen selkään on tapana istuttaa kaikenlaisia asiaan mitenkään liittymättömiä lisäyksiä (riders).  Ted Cruzin ja kumppanien ratsumies ei kuitenkaan päätöksen käsittelyn loppurodeon höykytyksestä selvinnyt.

Jäljellä oli vielä yksi keino.  Arizonan, Texasin, Nevadan ja Oklahoman edustajat nostivat  28. elokuuta liittovaltion eteläisen Texasin piirituomioistuimessa kanteen jolla vastaaja NTIA olisi toistaiseksi pakotettu jatkamaan IANA-sopimusta.   Tuomari George C. Hanks – jolle nyt tässä tapahtumasarjassa jäi viimeinen sana – kuitenkin hylkäsi sen, ja asia oli sitä myöten selvä. – Miten innokkaasti asialla laitetut osavaltiot itse asiassa olivat siinä mukana tai edes perillä, voi miettiä. Erään tiedon mukaan Arizonan osavaltion juristi oli soittanut Galvestoniin ja kysynyt, voisiko esittää argumenttinsa puhelimitse – lentoliput kun ovat niin kalliita...

Yhdysvaltain vaalien tulos iski keskelle ICANN:n 57. kokousta Hyderabadissa, ensimmäistä IANA-transition jälkeen.  Monia askarrutti, voidaanko pyörää vielä kääntää taaksepäin, mutta asiantuntevin vastaus oli ei: sopimus on rauennut, ja aikaisemman tilanteen palauttaminen onnistuisi vain lainsäädäntöteitse. Voidaan kai olla aika varmoja siitä, että Trumpin hallinnolla riittää tärkeämpääkin tekemistä jonkin aikaa.

Tarinan päätös on samalla uuden alku, ja vaikka ICANN:n 18-vuotinen historia on mielenkiintoinen, ovat edessä olevat vuodet vielä kiinnostavat ja tärkeämmät. Säännöt on uusittu, globaalilla monitoimijayhteisöllä on nyt muodollisestikin valta ja vastuu kapeasta mutta tärkeästä osasta resurssia jota jo käyttää lähes puolet ihmiskunasta, ja josta toinenkin puoli välillisesti on riippuvainen.   Kaikki sidosryhmät osoittivat kypsyyttä ja yhteistyökykyä rakentaessaan ICANN:n uusiksi kahdessa vuodessa. Tulevina vuosina näitä hyveitä  tarvitaan lisää, jotta järjestelmä toimii kaikkien internetin käyttäjien hyödyksi.  Käyttäjät eivät huomaa eroa tänään eivätkä huomenna,  mutta pitkällä tähtäyksellä he hyötyvät, jos muutos todellakin vähentää kansainvälistä poliittista kärhämöintiä internetin ympärillä. Ensimmäiset merkit tästä ovat jo olemassa. Kun  Kiina marraskuun puolivälissä  järjesti kolmatta kertaa oman internet-huippukokouksensa (World Internet Conference Wuzhen Summit), oli havaittavissa sen lisääntynyt ymmärrys ICANN:ia ja monitoimijapohjaista internetin hallintoa kohtaan (http://www.circleid.com/posts/20161206_from_icann57_hyderabad_to_the_3rd_wic_wuzhen_summit/)